Osanotto, kortti nro 37/2012
Hieman melankoliaa, elämän ehtoopuolta, aikalailla puhtaan valkoisin värein. Viimeinen tervehdys. Melkein voi kuulla embossatun puun lehtien havinan hiljaisella kirkkotiellä, Callankukkien viimeistellessä tämän tunnelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olet aina tervetullut!
Kommenttisi on lahja minulle, jota arvostan suuresti, kiitos sinulle.
-Arja-