Rantakelit lähestyvät, kortti nro 17/2012

Magnoliaa auringon paahtavassa syleilyssä, ihanaa ja kohta se myös on niin totta, kunhan vielä hetki jaksetaan odotella. Minä tässä jo koitan virittäytyä tunnelmaan, sillä en suinkaan ole talvi-ihminen. Myös tämän kortin jätin tekstittä, jotta sitten tarpeen mukaan laitetaan teksti, sillä monta on tilaisuutta, jolloin tällä kortilla ystäväänsä voi muistaa.
Mä olen aivan into piukeena leimaillut ja väritellyt kuvia. Arvoitus on, johtuuko se siitä, että olen ostanut useamman kymmentä uutta Promarker- väriä vai siitä, että olen väritettyäni kokenut onnistumisen riemua lopputuloksen suhteen. Itse asiassa saattaa johtua vähän molemmista luulen mä, joten se siitä arvoituksesta.