Hetki helmien parissa! *Myyty*

Silloin kun työkaveri kerran pyytää avainnauhaa, helmistä pujoteltua ja päävärinä turkoosia, niin miten siitä nyt voisi mitenkään kieltäytyä. Helmiaskartelu vaan on niin kivaa, kuten on myös työkaveritkin.

 Hassua, molemmat kuvat on otettu ilman salamaa ja samassa paikassa, helmet ainoastaan hieman eri asennossa, mahtoiko luonnonvalo vaikuttaa jotenkin kuvien valoisuusasteeseen.

Hääonnea, kortti nro 27/2012 /*Myyty*

Oi ja voi, kortin olen tehnyt niin harkiten ja ehkä juuri siksi siitä niin hempukka tulikin. Aivan ensiksi laitoin pohjan päälle silkkipaperin, jonka ensin olin rypistänyt, muutamalla liimatipalla kiinnitin. Sulkia sijoittelin muutamaan kohtaan. Sitten laitoin kohokuvioidun kartongin, jonka epäsymmetriseksi muotoilin, jotta silkkipaperi ja sulat näkyisivät alta edes hieman. Tähänastisen tuotoksen sitten suihkutin Spray & Sparkle-kimallesuihkeella, jonka löysin Paperellasta. Sieltähän se löytyi tuo leimasinkin, Sarah Kay. Sen löydät sieltä viikko 10 uutuuksista, jos satuit innostumaan. Mutta palatakseni tuohon sprayhin, on se siis todellakin tuhdin hajuista, eli sisällä sitä en suosittele käyttämään, muutoin tuote on valloittava, lopputulos tasaisen ihana ja kimalle hienojakoinen. Minusta se kuivui kyllä alle puolessa tunnissa, vaikka ohjeessa kerrottiin kuivumisen kestävän tuon puoli tuntia. Ja kimalteen kuivumisen jälkeen sitten kasailin kortin loppuun tietysti ihanaisilla koristuksilla viimeistellen.

Onnittelukortit nro 25 ja 26/2012

Kortit taitavat sopia lähinnä lapsille tai vaihtoehtoisesti kovasti lapsenmielisille. Eivät ehkä ihan vintagea, mutta vanhahtavat joka tapauksessa. Kaikki korteissa käytetyt paperit, nuo kuvat mukaan lukien ovat Graphic45 papereita. Kuvistahan voi jo päätellä, että toinen korteista on suunnattu tytölle ja toinen taas pojalle.Muutoinhan kortit ovat tyylillisesti täysin samanlaiset ja toistensa kaltaiset.

Leimakuvien sinffoniaa, kortti nro 24/2012

Tämän kortin päädyin tekemään ilman tekstiä, jolloin käyttökohteita voi löytyä useita ja ainahan tekstin saa tarvittaessa laitettua jälkikäteenkin. Lähtökohta oli saada mahtumaan korttiin kolme leimakuvaa, jotka jotenkin vielä sulautuvat yhteen luonnollisesti. Nyt kun asiaa jälkikäteen tarkastelen, olisi tuohon saanut leimakuvia mahdutettua vieläkin enemmän, ehkä sitten toisella kerralla asetan uuden haasteen itselleni. Hivenen tummat värit tulin valinneeksi, mutta tunnelma on valoisa kesähatussa ja makkaralle menneissä polvisukissa. 

 

Munajuhla, kortit nro 22 ja 23/2012

Pääsiäinen alkaa olemaan jo suhteellisen lähellä ja siitä innostuneena kaksi kappaletta kortteja samalla kuvalla, mutta eri koristein. Kirjavat taustat saavat aikaan kaiken muun hörhön keskellä todella levottoman tunnelman, mutta näillä mennään. Sanalla sanoen "makkarakalakeitto" lopputuloksena!

 

Ylioppilaalle onnea, kortti nro21/2012 *Myyty*

Sain aikaan myöskin tyttömäisen ylioppilasonnittelun. Ilmeisesti ihastuttava avoauto siintää unelmissa, toivossa on hyvä elää. Yksi päämäärä on kuitenkin jo saavutettuna, tutkinto.

Ylioppilas onnittelut, kortti nro 20/2012

Ongelmia ja murhetta onkin riittänyt, mulla tietokone sanoi lopullisesti sopimuksensa irti kanssani. Ja ongelma jo sinäänsä on se, etten todellakaan ole mikään valopää ton tietokoneen kanssa, mutta onni on, kun minulla sattuu olemaan ihana kuopus, poikani, joka todellakin tietää lähes kaiken tietämisen arvoisen tietokoneista. Nyt mulla siis onkin kiva uusi kone ja ongelma on siirtynyt, sillä se on taas niin hieno, etten meinaa sitä osata käyttää. Mutta mä opin kyllä, pikkuhiljaa. Ja nyt kun kone asiat ovat siis lähes kunnossa, pääsen postaamaan tuotoksiani, jotka tällä välillä ovat syntyneet. 
Ylioppilaskorteilla alkaa kohta olemaan kysyntää ja niitä ei varastosta löytynyt ainoatakaan, joten päätin korjata tilanteen. 

Fantasiataustainen kortti nro 19/2012

Näin päädyin tekemään fantasiakorttia. Ensin oli mustaa, leveää pitsiä. Sitten eräänä päivänä kirpparilla huomasin paketin, joka sisälsi öljyvärejä pienen pienissä tuubeissa. Siinä sitten hetken, vain pienen sellaisen , mietin, miltä värit näyttäisivät tuon pitsin päällä. Ja sehän selvisi tietysti vain kokeilemalla. Värien päälle laitoin timantteja sekä puolihelmiä. Huomion arvoinen seikka joka olisi ollut hyvä ottaa huomioon, se on öljy ja todellakin paino sanalla öljy. Kun on öljyväri, niin todennäköisyys noihin taustapuolelle syntyneisiin rasvaläikkiin oli siis enemmän kuin todennäköinen, jonka siis tajusin sitten kun huomasin tapahtuneen. Toinen huomionarvoinen seikka on, että nuo värit kestivät kuivua noin pari viikkoa. Lisäksi minun fantasiamaailmani sisältää tällä kertaa myös itse virkattuja kukkia, omin käsin pujotellun liskon sekä origami perhosia kaksi kappaletta, tietenkin itse taiteltuja ja värjättyjä. Kyllä oli vaivan arvoinen, on se aikas magee. Pienikokoisen leimakuvan sain myös mahtumaan mukaan. Taustapuolella olevaan taskuun sujautin vielä pakettikortin. Ja valmista tuli!

Kastetilaisuuteen juhlavat onnittelut, kortti nro 18/2012

On niin totta, että menetin heti sydämeni näille "helistinkorteille". Tässä kortissa käytin siis sitä teippirullan sisusta, josta edellisessä helistinkortin postauksessa mainitsinkin. Tämän kortin teko jo sujuikin ilman mitään kommelluksia ja onnistumisprosentti siis hipoo lähes sataa. "Helistimen" sisälle valitsin kartonki sydämiä, valkoisia siemenhelmiä, käsi- ja jalka napit sekä pienen keltaisen helistimen, jonka tosi tarkaan katsoen saatat kuvistani nähdä. Värimaailman puolesta sopii pienokaiselle, niin tytölle kuin pojallekkin. Ja minun mielestäni kortistani tuli tietysti valtavan ihana!

Rantakelit lähestyvät, kortti nro 17/2012

Magnoliaa auringon paahtavassa syleilyssä, ihanaa ja kohta se myös on niin totta, kunhan vielä hetki jaksetaan odotella. Minä tässä jo koitan virittäytyä tunnelmaan, sillä en suinkaan ole talvi-ihminen. Myös tämän kortin jätin tekstittä, jotta sitten tarpeen mukaan laitetaan teksti, sillä monta on tilaisuutta, jolloin tällä kortilla ystäväänsä voi muistaa.
Mä olen aivan into piukeena leimaillut ja väritellyt kuvia. Arvoitus on, johtuuko se siitä, että olen ostanut useamman kymmentä uutta Promarker- väriä vai siitä, että olen väritettyäni kokenut onnistumisen riemua lopputuloksen suhteen. Itse asiassa saattaa johtua vähän molemmista luulen mä, joten se siitä arvoituksesta.

 

Helistinkortti nro 16/2012

Mun aivan ensimmäinen helistinkortti. Ei tää saata kyllä ihan täydellinen olla, mutta mä oon silti tyytyväinen tuotokseeni. Tekemäni virheet peitin tietysti koristeilla!!! Isommat virheet kyllä korjasin kokonaan tekemällä uudestaan. On meinaan aivan totta, että kannattaa olla todella huolellinen laittaessaan kohotusta kortissa oleville pienille helmille ja muille heliseville asioille, jotta eivät pääse mistään kolosta tippumaan pois. Tarkoitukseni oli kohotukseen käyttää ylijäänyt ja tarpeeton Tack`n Peel levy, joka kuitenkaan ei tarttunut kiinni tarpeeksi hyvin, vaan... Kohotuksen kanssa ensin täysin epäonnistuneena, käytin lopulta kohotarrapaloja, softislevy olisi varmasti ollut myös hyvä ja ehkä myös parempikin valinta, ehkä sitten sitä koitan ensi kerralla. Tarroilla kohottamisen huonona puolena pidän sitä, että korttia "helistettäessä" jää aina osa helmistä ym. sälästä kiinni tarrojen reunoihin. Joku valmis, hieman korkeampi aihio olisi varmasti kaikista paras vaihtoehto. Itse säästin kaksipuoleisen teippirullan sisusympyrän, jonka reunat jo valmiiksi valkoiseksi maalasin, sen avulla teenkin seuraavan helistinkorttini. Mutta nyt tämä ihanainen vaaleanpunainen unelmani, TättäDää..